LIINA - KIRJALLISTA TAUSTAA
Vesa Tapio Valo
Sooloviulusarjan voi luonnollisesti kuunnella sellaisenaan, musiikkina. Säveltäjän valitsemat neliosaisen sarjan otsikot viittaavat kuitenkin Seitsemän huivia -librettoon.
Oopperassa vanha Kreeta Haapasalo on asettunut majatalo Matkustavaisen kotiin, eräänlaiseen maagiseen teatteriin, jonne ilmestyvät hänen elämänsä tärkeät henkilöt.
1. Ihmeteltävän soitannollinen
Pekka Jalkasen esitysohje: Maalais-Otellon sielua raastaa.
Mustasukkainen aviomies Joonas - libreton mukaan Kaustisen kappeliseurakunnan paras harrastajanäyttelijä - syyttää pitkillä soittomatkoilla viipynyttä vaimoaan uskottomaksi ja kehuu ironisesti tämän ihmeteltäviä soitto- ja ompelutaitoja. Joonas lainaa repliikkinsä Shakespearen Otellosta – ja syyttävät kehut sopivatkin niin Otellon rakkaaseen Desdemonaan kuin taitavaan ompelijaan ja musikaaliseen Kreetaan. Joonas pyytelee Kreetaa: Tanssitaan! Mutta Kreeta ei suostu: Ei tanssita. Minua ei tanssita. Eikä tanssiteta.
2. Oksan taitan omenapuusta
Jalkasen esitysohjeen mukaan onnellisesti.
Kreeta Haapasalon elämäkerran kirjoittaneen rouva Sucksdorffin tytär, kouluikäinen Liina, on saanut vanhalta Kreetalta muistovärssyn: Oksan taitan omenapuusta, / kenelle sen annan? / Enkeli huusi taivahasta: / Liina-neidille sen annan! Niinpä Liina pääsee äitinsä mukana tapaamaan Kreetaa, joka haluaa vielä korjata elämäkertaansa ja kertoa myös tapahtumista, jotka tekstistä on jätetty pois.
3. Liina ja Hevoinen
Liina saapuu äiteineen majataloon, minne yllättäen ilmestyy Kreetan pitkien matkojen kumppani, puhuva Hevoinen. Kreetan mukaan eläin oppi puhumaan, kun minä sille yksinäni puhelin. Kuullun ymmärtämisessä aivan erinomainen. Mutta puhuu myös. Sarjan tässä osassa eläin saa viulussakin äänensä kuuluviin! Hepo antaa Liinan nousta selkäänsä, ja ratsastus nostattaa tytössä kuumeen:
Liinasta on pian tulossa nainen.
4. Taivaanportti
Säveltäjä on liittänyt osan alkuun lauseen Kreeta Haapasalon muistelmista: Kun uni ei tule, sitä on kuin olisin kuollut, mutta en pantu taivaaseen, eikä oikein helvettiinkään.
Kreeta ei elämänsä viimeisellä rajallakaan kykene sovittamaan yhteen todellista minäänsä ja hänestä julkisuudessa maalattua idealisoitua kuvaa. Levottoman laulajan edessä häämöttää kuitenkin hohtava Taivaanportti.
Oopperan koko teksti on luettavissa Kolehmaisen-Valon toimittamassa kirjassa Kreeta Haapasalo – ikoni ja ihminen (Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja 31, 1990). Kirjaan sisältyy myös Lilli Liliuksen 1887 Varkaudessa muistiin merkitsemä Kreeta Haapasalon sanelema alkuperäinen elämäkerta, Heikki Laitisen tutkimus Kreeta Haapasalon kiertueista sekä Marianne Koskimies-Envallin katsaus Kreeta Haapasalosta R.W. Ekmanin ja Arvid Liljelundin maalauksissa.