Verhon takaa - Taiteen henkisestä ja hengellisestä ulottuvuudesta

Jaana Erkkilä-Hill

VERHON TAKAA – TAITEEN HENKISESTÄ JA HENGELLISESTÄ ULOTTUVUUDESTA

Kuvat tulkitsevat suullista ja kirjallista perimätietoa visuaalisessa muodossa, ja kuvia sitten taas tulkitaan sanoin. Kuvia katsotaan sekä kulttuurihistorian, taidehistorian että kyseisiin teoksiin liittyvän uskonnollisen viitekehyksen kautta. On hyvä muistaa, että niin kuvat kuin kirjoituksetkin luovat kollektiivista tulkintaa jostakin, jota emme voi vangita inhimillisin aistein. Emme voi tarttua näkymättömään, pitää kiinni ja sanoa, katso, tässä se on, näetkö saman kuin minä.

Kuvataiteilijat pohtivat henkisyyttä ja hengellisyyttä teostensa kautta, vaikka eivät välttämättä puhu ajatuksistaan sanoilla. Visuaalinen ilmaisu antaa mahdollisuuden yrittää kuvata näkymätöntä, sitä, jolle ei ole sanoja, eikä varsinaisesti hahmoakaan.

Verhon takaa -näyttelyyn liittyvässä alustuksessaan Jaana Erkkilä-Hill puhuu taiteen henkisestä ja hengellisestä ulottuvuudesta modernismin ja nykytaiteen yhteydessä käyttäen esimerkkeinä mm. neljää abstraktin taiteen klassikkoa, Vassily Kandinskya (1866–1944), Piet Mondriania (1872–1944), Kazimir Malevichia (1879–1935) ja El Lissitzkyä (1890–1941). Kandinsky oli ortodoksi, Mondrian protestantti, Malevich katolinen ja Lissitzky juutalainen.

Luonnontieteiden ja teknologisen kehityksen myötä voisi ajatella, että ihmisten tarve kurottua kohti määrittelemätöntä henkeä olisi laantunut ja hävinnyt jonnekin historiallisten merkintöjen arkistoihin. Erilaiset uskonnolliset ja hengelliset, henkisyyteen liittyvät ilmiöt ovat kuitenkin voimistumassa läntisissä yhteiskunnissa. Keskustelussa pohditaan, miten tämä näkyy nykytaiteen kentällä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.